Profile_bird
Consider this article of some value? Then please retweet and let others consider the usefulness, too!
  • Loading...
follow me on Twitter

Sosiaalisen Median koulutusten taso Suomessa

Tämä hyvin pitkä kirjoitus on synkkä yksinpuhelu sosiaalisen median koulutusten tilasta Suomessa. Se on samalla toivottavasti avaus jollekin uudelle, jollekin josta löytyisi uusia suuntia ja kriteerejä määritelmälle sosiaalisen median konsultti/kouluttaja/huippuosaaja.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on provosoida ja herättää keskustelua, puhua suoraan asioista joista muuten puhutaan nurkkapöydässä supisten. Esittelen tekstissä omia kokemuksiani Some-kouluttajana, ja nimeän muutamia merkittäviä suomalaisia Some-osaajia. Ja lopussa esitän yleisen ehdotuksen sekä Some-kouluttajille että heidän palveluitaan käyttäville tahoille, toivon että nekin jotka eivät jaksa lukea koko pitkää juttua, lukisivat pari viimeistä kappaletta. Kiitos!

Olen ollut ärsyyntynyt jo pitkään siitä miten Suomessa sosiaalisen median konsultteja ja kouluttajia syntyy kuin sieniä sateella, ja osaamisen kirjoa voi kutsua vähintäänkin laajaksi. Samaa kategoriaa on se että kun aiheesta puhutaan ja jopa hypetetään paljon, monet näkevät siinä mahdollisuuden ansaita hieman ekstraa kun oma osaaminen tuntuu lähipiirin mielestä olevan paljon keskivertoa parempi. Tehdään keikka tai kaksi, ja yht´äkkiä lukee käyntikortissa SomeGuru.

Samaan asiaan liittyen, olen huolestunut että oikeasti kokeneet kouluttajatkaan eivät Suomessa kunnolla työllistä itseään Some-koulutuksilla, ja monen on myytävä itsensä puhumaan ja konsultoimaan aiheista jotka eivät oikeasti olekaan sitä ´core-osaamista´. Olen itse ollut siitä onnellisessa tilanteessa, että osaamiseni on ollut kysyttyä muutenkin kuin sosiaalisen median koulutuksien parissa, olen päätyökseni tehnyt muuta kuin Some-konsultointia suurimman osan aikaa. Olen sarjayrittäjä ja osakkaana useammassa yrityksessä joiden parissa toimin semi-aktiivisesti, päätyökseni toimin oululais-helsinkiläisen konsulttitalon Tj:nä ja Some on isossa roolissa tässäkin työssäni, tarkemmin tekemisiini voit tutustua LinkedInistä ja tämän linkin takaa löytyvän kouluttajaprofiilini kautta.

Näitä em. ´ongelmia´ yritimme Kristiina Pääkkösen kanssa viime syksynä purkaa rakentamalla yhteistyöverkoston joukosta Suomen kovimpia sosiaalisen median osaajia. Kukin osaaja määritteli pääosaamisalueensa (Majors), ja toisaalta tukevat, toissijaiset osaamisalueensa (Minors). Ajatuksena oli että kun tunnistetaan osaajien vahvoja osaamisalueita, voidaan niitä ristiinmyydä ympäri Suomen ja tuottaa asiakkaille laadukkaampia koulutuksia, ehkä jopa laajempaa portfoliota one-stop-shop -mallisesti. Ja toisaalta kun ihmiset tunnistaisivat omat vahvuutensa, he myös välttäisivät myydä asiakkaille niitä heikompia osaamisalueitaan. Kaunis ajatus. Todellisuudessa kuitenkin lähes kaikki suomalaiset Some-konsultit myyvät ajoittain myös niitä heikompia osaamisalueitaan asiakkaan tällaiseen koulutukseen tarjousta pyytäessä, ymmärrettävästi Some-osaajienkin pitää maksaa laskunsa, ja aina siitä omimmasta osaamisesta ei ole kysyntää. Harvalla riittää valinnanvaraa ja pokkaa ohjata asiakkaitaan muille jos tuntee että pystyy itse vetämään järkevän koulutussetin.

Itselläni on ollut matkan varrella kaksi koulutusta jotka jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt joko ohjata jollekin muulle, rakentaa ja asennoitua eri tavoin, tai ainakin ottaa paremmin selvää asiakkaan todellisista odotuksista. Sinänsä hassua että kummastakaan koulutuksesta en ole mielestäni saanut huonoa palautetta, mutta itse olen jälkeen päin kokenut että en ehkä pystynyt vastaamaan odotuksiin, ja toisessa tapauksessa substanssiosaamiseni ei ehkä ollut sittenkään tarpeeksi hyvää. Ensimmäinen tällaisen huonon fiiliksen itselleni jättänyt setti oli periaatteessa omaan ydinosaamiseeni liittyvä koulutus, mutta asiakasyritys oli sen verran toimialan toiselta laidalta, että koin antamani yleisluennon olleen liian yleisellä tasolla ainakin muutamien osallistujien odotuksiin liittyen – olisi ollut parempi selvittää etukäteen millaista settiä oikeastaan odotettiin, ja asennoitua hieman vakavammin ko. koulutukseen.

Toinen tapaus oli melko hiljattain, pidin erään oppilaitoksen puitteissa opetushenkilökunnalle yleisluennon Somen käytöstä opetuksessa. Avoimen tarjouskilpailun kautta tullut koulutus oli tarjouspyynnön kuvauksen mukaan yleisluento, ja mielestäni sellaisenaan minulla oli siihen hyvä substanssi, mutta todellisuudessa ainakin muutamat osallistujat mielestäni odottivat enemmän workshop-tyyppistä ja tiettyihin työkaluihin keskittyvää koulutusta yleisemmän ja laajemman kuvauksen sijaan. Tälläkään kertaa ei tullut negatiivista palautetta, osallistujilta tuli itse asiassa muutamia positiivisia kommentteja, ja järjestäjien taholta muutama kommentti koskien tulevia koulutuksia jotka keskittyvät enemmän käytännön tekemiseen yleiskuvauksen sijaan. Silti, omat fiilikseni olivat että tässä tarjouspyynnön kuvaus ja odotukset olivat osalla osallistujista eri tasolla, ja en mielestäni pystynyt antamaan niin paljon substanssia näille henkilöille kuin olisin halunnut. Ensi kerralla otan paremmin selvää odotusten tasosta, ja jätän syvällisemmät workshopit opetuspuolella Harto Pönkän ja Miika Salavuon hoidettaviksi.

Olen pyrkinyt mahdollisimman paljon luottamaan oman osaamiseni ulkoreunoilla olevissa tapauksissa ihmisiin joiden tiedän näistä alueista omaavan sitä kaivattua substanssiosaamista. Viimeksi tänään olen pyytänyt mukaan tarjouspyyntöön toisen Some-osaajan, eilen jätin suuren tarjouksen jossa osatoteuttajana toinen kouluttaja, ja pari viikkoa sitten yksi aiemmista asiakkaistani käytti kauttani tullutta toista kouluttajaa niin että laskutus kulki kauttani. Tämän kirjoituksen lopussa muuten nimeän muutamia omien alojensa kovimpia Some-osaajia Suomessa, suosittelen heitä lämpimästi. Henkilöitä joita olen käyttänyt kumppaneina tai alihankkijoina ovat mm. Vesa Ilola, Harto Pönkä, Jukka Weissenfelt, ja vastaavasti minua ovat käyttäneet mm. Teemu Korpi, Kristiina ’MEME’ Pääkkönen, Harto Pönkä ja Aki Kakko. Kiitos heille ja niillekin joiden nimiä en tässä maininnut! Toivoisin että mahdollisimman moni Some-osaaja ottaisi näistä henkilöistä mallia ja käyttäisi hyväkseen sitä osaamista mitä muilta kouluttajilta löytyy, eikä myisi asiakkaille näennäiskoulutuksia ja vaarantaisi tällä tavoin kaikkien koulutusten mainetta. Parhaimmillaankin huonosti vedetyt tai mahdollisesti väärää/vanhaa/vajaata informaatiota jakavat, ja pahimmillaan täysin asiakkaan uskon Somen hyödyntämiseen karkottavat koulutukset eivät aina edes pilaa ko. kouluttajan mainetta kun asiakas ei pysty tunnistamaan hyvää kouluttajaa ja sisältöä huonosta, mutta pilaavat tämän yrityksen mahdollisuuden hyödyntää Somea oikeilla tavoilla. Ja suurella varmuudella asiakas ei enää osta koulutusta tai konsultaatiota muilta vastaavalla osaamisprofiililla olevilta kouluttajilta.

Yleensä en huonosti kilpailutettuihin, suunnitteilla oleviin koulutuksiin reagoi vaikka huomaisin että kouluttaja olisi reilustikin heikompitasoinen osaamiseltaan, mutta viime viikolla tein poikkeuksen, mielestäni huomasin huomattavan räikeän virheen. Tunnen ko. asiakkaan hyvin, olen toiminut heidän kanssaan pitkään ja vetänyt useita koulutuksia heille, mutta nyt oli asiakkaan päässä uusi henkilö joka ei aiemmista tapaamisistamme ja keskusteluistamme huolimatta ollut tunnistanut osaamisalueitani, tai ehkä jostain muusta syystä ei halunnut näitä hyödyntää. Sen sijaan että olisin saanut häneltä tarjouspyynnön koskien ko. koulutusta joka osui omalle osaamisalueelleni (ja josta minulla on asiakkaan kanssa puitesopimus), oli tällainen koulutus ostettu suoraan (tai kilpailutettu suljetusti) yhdeltä hyvin tunnetulta yritykseltä. Ensin en aikonut reagoida mitenkään, mutta totesin että en halua tilanteen toistuvan. Ilmoitin asiakkaalle että en oikein ymmärtänyt miksi tämä yritys oli valittu ko. aiheen kouluttajaksi kun heidän substanssinsa tunnetaan laajalti ja se ei osunut yksiin koulutettavan aiheen kanssa, voisitteko ystävällisesti kertoa koulutuksen sisällöstä tarkemmin. Vastauksessa mainittiin muutamia seikkoja jotka entisestään korostivat aiheen olleen selkeästi enemmän minun kuin tämän ko. yrityksen osaamista, ja kun lisäksi kouluttajan nimi kuulosti täysin tuntemattomalta, päätin tarkistaa henkilön substanssin ennen kuin vastaisin asiakkaalle. Tarkistaessani hänen osaamistaan kävi selville että kouluttajalla ei ole käytännössä minkäänlaista substanssiosaamista tähän koulutukseen, päin vastoin, häneltä puuttuu täysin aihealueen tuntemus ja on palkattu yritykseen vasta hiljattain tämän osaamisalueen ulkopuolelta. Sain tietooni hänen ’oikeat’ vahvuutensa, jotka olivat täysin muussa toiminnassa. Vastasin asiakkaalle ja totesin tässä tapahtuneen sellaisen virheen jonka koin olevan haitaksi paitsi koulutukselle itselleen, myös olevan niin kaukana substanssista että se saattaa haitata paitsi heidän, myös tällaisten Some-koulutusten mainetta. Perustelin näkemykseni laajasti. Jään odottamaan miten asiakas reagoi. Saattaa olla että menetin kanta-asiakkaan tai pilasin valittamalla maineeni, mutta tuntui että erilaisia ylilyöntejä Some-koulutuksissa on viime aikoina ollut niin paljon että jonkun pitää nostaa kissa pöydälle. Haluankin tässä ja nyt kyseenalaistaa Some-kouluttajien osaamista, haluan että ne jotka ovat havainneet saman ongelman ja haluavat tehdä jotain asian hyväksi, kommentoivat ja jakavat tätä kirjoitusta niin että asiasta saadaan kunnon keskustelu aikaan. Miten asiakas voisi erottaa hyvät ja kokeneet osaajat heikommista tai kokemattomammista? Minulla on tähän ehdotus joka löytyy jäljempänä tässä kirjoituksessa.

Olen joskus kuullut sanottavan että minkä tahansa alan asiantuntijaksi tulee 6 vuoden koulutuksella tai 10.000 tunnin työkokemuksella. Näen kuitenkin jatkuvasti ihmisiä kutsuvan itseään tai kutsuttavan asiantuntijoiksi kun Some-osaamista on takana vaikkapa 2 vuotta. Vaimoni kommentoi jupinaani sanomalla että nykyään asiantuntijaksi tulee 4 vuodessa, mutta pidän mieluummin rimaa korkeammalla ja haastan suomalaiset Some-osaajat kertomaan avoimesti kokemuksestaan ja osaamisalueistaan. Kun alalle ei varsinaisesti ole mitään pätevöittävää koulutusta, asiantuntijaksi voi siis tulla vain työkokemuksella. Montako vuotta kokemusta SINÄ asiakkaana odottaisit olevan henkilöllä joka kutsuu itseään asiantuntijaksi? Eräs kouluttaja jolta kysyin lupaa mainita hänen osaamisensa tässä kirjoituksessa tittelillä ´huippuosaaja´, kysyi että eikö ´huippuosaajan´ pitäisi olla kansainvälisesti tunnustettu osaaja ennen tuota huippu-nimitystä. Kuitenkin juuri viime viikolla törmäsin erään tapahtuman markkinointimateriaaleissa nimikkeeseen huippuosaaja, ja henkilön kokemustaustasta oli vaikea löytää edes tuota kahta vuotta syvällistä kokemusta…

Valitettavan usein huomaan että nämä SomeGurut ja ´huippuosaajat´ovat taustaltaan aivan tietynlaisia. En haluaisi yleistää, koska erinomaisia poikkeuksiakin on paljon, mutta kovin usein ihminen tuntuu Suomessa pätevöityvän Some-konsultiksi kun taustalla on pari vuotta työkokemusta mainos-, markkinointi- tai viestintätoimistosta, tai jos on opiskelujen päätyttyä lyöty kaverien kanssa firma pystyyn ja alettu hyödyntää niitä markkinointiviestinnän aineopinnoissa saavutettuja huippuosaamisia. Ja em. työkokemukseksi Some-osaajan pitää olla toiminut assarina tai markkinoinnin suunnittelijana. Kyllä välillä pelottaa asiakkaiden puolesta… Varsinkin silloin kun mennään yleisluennoista syvemmälle substanssiin.

Nyt tietysti Sinulle saattaa herätä kysymys millä kompetenssilla tässä mutisen. Sen verran pitää nostaa omaa häntää, että alla muutamalla rivillä mistä oma substanssini Somen suhteen on kertynyt.

– Some-kokemukseni juontaa juurensa vuoteen 1999 ja ensimmäiseen startuppiini joka keskittyi rakentamaan mobiiliyhteisöjä, monelta monelle tapahtuvaa mobiilia tiedonvälitystä markkinointi-kulmalla.

– Vuodesta 2004 olen ollut LinkedIn heavy user ja nykyisin olen Suomen verkostoitunein henkilö LinkedInissä

– Vuonna 2009 perustin täysin Someen perustuvan rekrytointifirman ja myin sen myöhemmin VMP Groupille

– Vuonna 2005 Tanskassa vastasin Oraclen tiettyjen markkinointikampanjoiden suunnittelusta Pohjoismaissa sisältäen mm. Some-markkinointia

– Some-rekrytointia olen tehnyt ja kouluttanut vuodesta 2006 lähtien (silloin asuin UK:ssa), yhtenä ensimmäisistä Eurooppalaisista rekrytoijista.

Edellä mainittujen lisäksi olen lähes kaikissa toimissani vuodesta 2004 lähtien hyödyntänyt sosiaalista mediaa monin eri tavoin, viime vuosina toimien osin täysipäiväisenä Some-kouluttajana, referenssini löydät alussa olleen linkin kautta. Koen siis että omat kannukseni on hankittu mitä tulee Somen käyttöön rekrytoinnissa ja työnantajakuvan luonnissa, työnhaussa ja henkilöbrändäyksessä, Somen yrityskäytössä yleisellä tasolla, ja crowdsourcingista sekä toimintatapana että työkalujen puolesta – unohtamatta LinkedIniä jonka parissa olen toiminut kohta 8 vuotta lähes päivittäin hyvin monipuolisesti. On monia muita toimia joissa koen olevani keskitasoa parempi, mutta pyrin mahdollisimman pitkälle toimimaan juuri edellä mainituissa. Olen jo pitkään myynyt asiakkaille kauttani muiden osaajien palveluita liittyen mm. viestintään ja Facebook-markkinointiin, ja sen linjan aion pitää jatkossakin. Minulta saa ostaa Some-palveluita laajalti, mutta muissa kuin em. aiheissa kouluttajaksi pyydän parhaat mahdolliset osaajat – toivon että voin paitsi auttaa arvostamiani osaajia saamaan toimeksiantoja, myös asiakkaita tunnistamaan huippuosaajat niistä vähemmän substanssiosaamista omaavista, ja näin parantamaan sitä kuvaa mikä Some-kouluttajista on nopeasti syntymässä.

Haluaisin avata keskustelun ja ehdottaa että Suomen Some-osajaat järjestäytyisivät jollain tavalla, esimerkiksi yhdistykseksi. Yhdistys määrittelisi osaamistasoja tai sertifiointeja, luotaisiin esim. sivusto jonne listattaisiin kaikki Suomen Some-osaajat sen mukaan mitä osaamista heiltä löytyy, kuinka paljon kokemusta, ja sivuille voisi tuottaa esim. asiakasreferenssejä todisteeksi osaamistasosta. Toinen vaihtoehto on perustaa ryhmä joka on enemmän eksklusiivinen, jäseneksi pääsisi vain kun osaamista on kertynyt yli 4 vuotta, julkisia asiakasreferenssejä on esittää minimissään 3, ja kun lisäksi vähintään 3 jo ryhmään hyväksyttyä Some-osaajaa tunnustaa osaamisen. Rima voi kuulostaa korkealta, mutta sen ei pitäisi sitä kokeneelle osaajalle olla. Näin taattaisiin tietty laatutaso jonka asiakkaat voisivat avoimesti netistä tarkistaa. Tällöin myöskään nämä kokeneemmat osaajat eivät myisi heikompaa osaamistaan vain maksaakseen laskunsa, vaan pyrkisivät entistä kovemmin lisäämään substanssiaan, syventämään ja laajentamaan kokemustaan, ja voisivat käyttää tätä kanavaa markkinoidessaan osaamistaan laajemmalle yleisölle. Joillekin tämä voi tietysti tarkoittaa sitä että pitää hakeutua muihin töihin tai tehdä ohessa jotain muutakin työtä, mutta uskon jonkin tämän tyyppisen ratkaisun parantavan koko toimialaa monellakin eri tavalla.

Toinen avaus jonka haluan tehdä, on että alkaen tästä päivästä ja tästä kirjoituksesta, Some-osaajat lisäisivät erilaisiin profiileihinsa, nettisivuihinsa, ja sosiaalisen median sivuilleen tiedon siitä millaista osaamista heiltä oikeasti löytyy. Että asiakkaat voisivat avoimesti nähdä ja tunnistaa millaista osaamistasoa ovat ostamassa. Pyysin tätä varten muutamilta tutuilta arvostamiltani osaajilta luvan listata heidän osaamistaan. Osa heistä on jo aiemmin toimittanut minulle tiedon mitä Major- ja Minor-osaamista heiltä löytyy, osalta kysyin luvan mainita heidät yleisesti oman osaamisalueensa huippuosaajana, ja tietoisesti jätin myös ihmisiä pois tältä listalta. Listalta pois jättäminen johtui monesta eri syystä, osalle se oli osaamistasoon liittyvä kysymys, osan osaamisesta en ollut 100% varma, joidenkin kohdalla oli vaikea määritellä ydinosaamista, ja joitakin olen varmasti unohtanut tai minulla ei ollut yhteystietoja. Toivon että kukaan ei pahastu jos on jäänyt listalta pois tai jos olen unohtanut listalla olevilta jonkun osa-alueen, mutta voitte itse lisätä kommentteihin osaamistanne niin halutessanne. Itse asiassa haastan Some-osaajat lisäämään itsensä listalle, voitte vapaasti lisätä myös oman profiilinne tai nettisivunne linkin jatkoksi tähän kirjoitukseen, kun kerrotte mistä sosiaalisen median osa-alueesta Teillä on kokemusta ja kuinka paljon. Ja jatkohaasteena pyydän teitä lähettämään viestin tästä kirjoituksesta muille osaajille joiden uskotte kiinnostuneen aiheista tai kuuluvan listalle. Alkakoon keskustelu Some-osaajien substanssista tässä ja nyt, avoimesti! Ymmärrettävästi on paljon ihmisiä jotka eivät tätä kirjoitusta halua tai uskalla jakaa, ja varmasti saan paljon negatiivistakin palautetta tästä, mutta mielestäni tämä keskustelu piti aloittaa.

Alla lyhyt lista suomalaisia Some-osaajia osaamisalueineen. Osa on listannut minulle omat osaamisalueensa itse, osalle olen nimennyt muutamia vahvuuksia, lista ei siis missään nimessä ole kattava vaan suuntaa antava. Kaikilla ei myöskään ole tuota em. 4-6 vuotta kokemusta vielä, mutta osaavat asiansa huomattavan hyvin oman arvioni mukaan.

Tom Laine

Major: Rekrytointi + Henkilöbrändäys (työnhaku, asiantuntijuus) ja työnantajakuvan luonti SoMessa; Crowdsourcing; SoMe myynnin tukena; LinkedIn; Ammattimainen verkostoituminen SoMessa

Minor: Some-verkkokaupat; Sosiaalinen CRM / BI (strategiat, ei tuotteet)

Janne Ruohisto

HR: oppiminen ja osaamisen kehittäminen, koulutus, rekrytointi, perehdyttäminen, uraohjaus, osaamisen hallinta, osaamisen johtaminen

Vuorovaikutteiset ja yhteisölliset toimintatavat: joukkoäly (collective Intelligence), joukkoistaminen (crowsourcing), parvityöskentely (swarm intelligence, swarm work), ja niiden hyödyntäminen organisaatioiden toiminnassa (enterprise 2.0 / social business)

Sosiaalisen median välineiden ja yhteisöllisen teknologian hyödytäminen yllä olevissa, core: xTune, Yammer, Google docs, wikit, Linkedin, Twitter

Jukka Weissenfelt

Major: Yritykset sosiaalisessa mediassa; Sosiaalisen median strategiat; Sosiaalinen media markkinoinnissa; Sosiaalisen median sisällöntuotanto; Facebook + kolmannen osapuolen ohjelmat – teen itse näitä;  Sisällöntuotanto; Koulutukset – organisaation some-tavoitteet ja pelisäännöt; SoMe:n linkitys kokonaisvaltaiseen markkinointiin; Sosiaalisen median välineiden ja yhteisöllisen teknologian hyödytäminen

Minor: Verkkoyhteisöt, osallistaminen

Harri Rauhanummi

Major: Sosiaalisen median seuranta; Sosiaalisen median analyysi; SoMe myynnin tukena, liidien hankinta; SoMe seuranta mainos-, viestintä- ja pr-toimistojen työkaluna

Minor: Mainonta sosiaalisessa mediassa; Mielipidevaikuttajien tunnistaminen sosiaalisessa mediassa; Maineen rakentaminen sosiaalisessa mediassa; SoMe profiilien luonti ja linkitys (facebook, linkedin, twitter, blogit ym)

Niko Peltokangas

Major: Verkkokirjoittaminen, blogit; Journalistit/lehdet somessa; Some-sisällöntuotannon ulkoistaminen; Twitter

Minor: Korkeakoulujen opiskelijarekrytointi somessa; Järjestöviestintä (some ja muu); Some-ohjeistukset; Kulttuuritapahtumat/-toimijat somessa; WordPress / blogialustat

Harto Pönkä

Major; Some & toimintakulttuurin muutos (organisaatioissa); Some opetuksessa ja oppimisessa; Somen yhteisöllisyys, sosiaaliset verkostot, yhteisöllinen työskentely yms.; Somen strategiat ja ohjeistukset; Some asiakasrajapinnassa, avoimessa tuotekehityksessä ym.; Somen henkilökohtainen hyötykäyttö asiantuntijuuden kehittämisessä & verkkoidentiteetti/henkilöbrändi

Jani Lilja

Major: SM strategia; SM osana asiakaspalvelua; Sosiaalinen CRM, no miksei BI; FB/Twitter/G+/Nimble/Foursquare; Viestintä/tekstituotanto; Vuorovaikutus

Minor: Yhteisöllisyys organisaatioissa

Teemu Korpi

Major: Markkinointi; Viestintä; Työnantajakuvan luonti

Kristiina Pääkkönen

Major: Sosiaalisen median konseptit; Sosiaalisen median sisältöstrategiat; Twitter; Sosiaalinen media osana kokonaisvaltaista viestintää; Sosialinen media osana kokonaisvaltaista markkinointia; Ammattimainen verkostoituminen sosiaalisessa mediassa; Konsultointiosaaminen: prosessikonsultointi, liiketoiminnan tuloksellinen kehittäminen; Kouluttajaosaaminen: myös business coaching ja työnohjaus;  Asiakkuusosaaminen: palveluprosessi ja laadunhallinta;

Minor: Facebook; Sisällöntuotanto, artikkelit ja copywriting

Vesa Ilola;

– Toimintatavan muutos eli kuinka uusi toimintakulttuuri (kuten vaikka some) jalkautetaan yrityksen arkeen.

– Uuutta ansaintaa uusista verkostoista. Verkostoitunut, läpinäkyvä ja ketterä yritys pärjää paremmin tulevaisuudessa.
– Palvelujen ja ideoiden konseptointi. Kuinka kiteyttää hissipuhe, liikeidea, erilaistamistekijä. Palvelumuotoilumenetelmien hyvä hallinta
– Sosiaalisen median (ja laajemmin digi)strategiat eli kuinka luoda kokonaiskuva jotta toiminta pystyy käynnistymään ja juurtumaan.
– Konseptin visualistointi ja infograavit
– Ennakointi ja hiljaiset signaalit. Mitä on tulossa ja miksi?

Aki Kakko; rekrytointi, työnantajakuvan luonti

Kristiina Forsgård; viestintä, PR, johtaminen, markkinointi

Jesse Soininen; viestintä, sisältömarkkinointi

Anne Röngäs; opetus, oppiminen

Reidar Wasenius;

Major: Selkeä koulutus siitä mitä somessa tapahtuva yhteisöllinen viestintä on – etenkin henkilökohtaisen vallankäytön välineenä, ammattimaisessa verkostoitumisessa sekä osana kokonaisvaltaista markkinointiviestintää

Minor: Innovaatiotoiminta, liiketoiminnan tuloksen parantaminen, henkilöstön kehittäminen, koulutus, opetus, oppiminen, itsensä kehittäminen

Saara Pajunpää; Some järjestötyössä

Huom. myös: Pauliina Mäkelä, Eero ’Rautasilta’ Leppänen (viestintä), Miika Salavuo (oppiminen), Helene Auramo, Taneli Tikka (Crowdsourcing), ym.

Google Reader Yahoo Facebook Twitter Digg FriendFeed Delicious Google Translate
This entry was posted onMarch 29th, 2012 at 09:31. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0. You can Leave a response, or Trackback.

30 Responses

Comments(28)Trackbacks(2)

  1. Maria Rajakallio

    Hyvä kirjoitus ja paljon kannatettavia ideoita. Kuitenkin, näin ostajan näkökulmasta, asia ei aina ole ihan näin yksinkertainen. Itse olen huomannut, että toisinaan asiaan vasta perehtyvä henkilö osaakin kaivaa esiin paljon olennaista ja rautainen huippuammattilainen on jo työhönsä “leipääntyneenä” vetänyt saman setin, kuin ehkä jo vuosia sitten tuomatta omaa intoaan asiaa kohtaan millään tavalla esiin. Ongelma palveluiden ostamisessa on sama,kuin esimerkiksi teknisissä hankinnoissa. Jos tarvitsee asiaan apua, harvemmin itse osaa asiaa niin tarkkaan, että pystyy arvioimaan asiantuntijuuden tasoa muuta kuin papereiden perusteella. Se ei kuitenkaan kerro kaikkea. Itse aion jatkossakin “vähän kaivella” taustoja ennen somekonsultin palkkaamista, tai varsinkaan suosittelua. Useimmiten olen itse käynyt tilaamieni ja suosittelemieni konsulttien luennoilla jossain muualla. Vuosien kokemus tai tunnettu nimi ei itse asiassa kokemuksieni perusteella korreloi kuin 50% sisällön hyvyyteen ja ennen kaikkea konsultin innostavuuteen. Siksi aion jatkossakin käyttää myös tuoreita nimiä, harkinnalla. Koska kaikilla palveluiden tilaajilla ei kuitenkaan ole kovin hyvää mahdollisuutta arvioida osaamisen tasoa, toivoisin teiltä kanssasomeihmisiltä eettisyyttä. En kuitenkaan usko, että tilanne tulee selkiytymään. Esimerkkiä voi etsiä vaikka “webbisivubisneksestä”. Kaikenlaisia rikkaruohoja ja ruusuja on joukossa ja tulee varmasti aina olemaan. Kuriositeettina kilpailutilanteeseen mainittakoon, että täällä Tampereella asiaan perehtyneitä somekonsultteja toki on, mutta enemmän somepiireissä, kuin esimerkiksi teollisuuden keskuudessa. Siellä koko toimijaryhmä on aika tuntematon, mutta kysyntää olisi paljon. Siksi helposti hankitaan siltä ainoalta, joka tunnetaan ehkä jotenkuten. Tämä siksi, että kuvitellaan ettei alan osaajia ole.

    29.3.2012 10:28 | #1 @
    • Tom

      Hyviä ajatuksia Maria, odotinkin että saan sinulta hyviä ajatuksia jatkoa ajatellen, kiitos siitä! Asia ei tosiaan ole niin yksinkertainen kuin esitin, tässä oli harkittua provokaatiota mukana ja yksinkertaistamista, mutta näyttää että se toimii ja kommentteja alkaa kuulua eri medioissa. Uskon itse että yhdistelmä kokemusta (vuosia, keissejä, tms.), asiakasreferenssejä, ja vertaisreferenssejä voisi olla oikea linja, mutta pääasia että saadaan keskustelu liikkeelle, ja alkaa jo nyt kuulostaa siltä että ihmiset selkeästi haluaisivat läpinäkyvyyttä kummallakin puolen pöytää, ja yhdistys tms. voisi olla toimiva kokonaisuus jos toteutus lähelläkään tahtotilaa. Katsotaan mihin tämä tie vie, ensi askeleet on vasta otettu. Ja sinulle on muita kanavia tulossa postia lähipäivinä…

      29.3.2012 17:44 | #2 @
  2. Jaana Nyström

    Erinomainen kirjoitus!
    Alanvaihdoksen jälkeen SoMe-uraa suunnittelevana on mielenkiintoista lukea konkareiden mielipiteitä. Tosin yhdyn kyllä myös Maria Rajakallion kommentteihin; Uudella tulijalla on vielä into tallella ja saattaa myös olla erilainen näkökulma koulutukseen.

    Kun kerran pyysit esittäytymään niin nostetaanpa kissan häntä pystyyn:

    Olen ollut matkailualalla vuodesta 1987 ja siitä viimeiset toistakymmentä vuotta vastuullisessa asemassa. Sekä oman toimiston väen koulutus että myös ulkopuolisille yrityksille ja oppilaitoksille annettava oppi kuuluivat toimenkuvaani.
    Sosiaalisen median erikoisalani on Google+ joten en ole voinut hankkia vuosien kokemusta kun koko platformi aukesi vasta kesäkuun lopussa 2011 josta lähtien olenkin sitten viettänyt Plussan puolella aikaa keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä. Kirja aiheesta on tekeillä, olin myös tuottamassa sisältöä Guy Kawasakin “What the Plus” -e-kirjaan hänen omasta pyynnöstään.

    En usko että kukaan Suomessa kiistää suvereeniuttani Google+ tietämyksen suhteen, eipä taida olla montaa muunmaalaistakaan joille alusta olisi yhtä tuttu. Silti en kutsu itseäni guruksi tai muuksi vastaavaksi. 🙂

    Teot puhukoot puolestaan:
    Blogi http://googleplussa.blogspot.com/
    ja Google+ profiili https://plus.google.com/u/0/107742059751171695340/posts
    Sekä suomenkielinen sivu https://plus.google.com/u/0/b/101780786123023132934/

    Yritystä olen vasta pykäämässä kunhan san opaskirjan tehtyä mutta olisin hyvin kiinnostunut tulevasta SoMe -ammattilaisten yhdistyksestä!

    29.3.2012 15:47 | #3 @
    • Tom

      Mahtavaa Jaana, juuri tällaista kommentointia ja kerrontaa haluaisin lukea enemmänkin!
      Ei ne vuodet aina autuaaksi tee, olen samaa mieltä, mutta samaan aikaan tuntuu että kohtuullisen heppoisin perustein syntyy Suomessa uusia Some-kouluttajia joita kutsutaan mitä ihmeellisimmillä nimityksillä. Josko tuo mainitsemani yhdistelmä vuosia, asiakasreferenssejä ja vertaisreferenssejä olisi toimiva kokonaisuus. Ja en missään nimessä halua sulkea ovia keneltäkään, siitä ei ole kysymys, mutta toimijoille pitäisi saada joku selkeä kriteeristö tai avoimmuus ostajien suuntaan että kaikki tietäisivät kenellä on millaista kokemusta ja referenssejä. Mielessäni pyörii näinä päivinä usein asiantuntijahaku.fi -tyyppinen portaali jossa olisi listattuna Some-osaajia osaamisen mukaan kategorisoituna. Monet kokeneet Some-osaajat myyvät yhtä hyvin aika kevyitä koulutuksia oman core-osaamisensa sivustasta kun pitää maksaa laskujakin välillä, mutta toivottavasti tästä kirjoituksesta lähtee liikkeelle lumipallo josta syntyy jotakin konkreettista parannusta tämän hetken tilanteeseen.

      29.3.2012 17:30 | #4 @
  3. Kari A. Hintikka

    Hih, en taida kuulua joukkoon =) Internet-konsultointia vuodesta 1990 😀

    29.3.2012 15:55 | #5 @
    • Tom

      Kari, annahan sanaisen arkkusi avautua! Kokemuksia ja fiiliksiä jakoon, miltä tämä Some-meno näyttää?

      29.3.2012 17:31 | #6 @
  4. Piritta Seppälä

    Kiitos pitkästä ja laaja-alaisesta kirjoituksestasi ja keskustelunavauksestasi, Tom! Asia on tärkeä ja kun pääsin kohtaan “some-kouluttajien yhdistyksen perustaminen”, olin välittömästi samaa mieltä. Tärkeintä ensin lienee kuitenkin some-kouluttajien ja -konsulttien yhteen saaminen, jotta asiaa voi lähteä viemään eteenpäin tosissaan, mm. sertifiointi-asteelle saakka. Yksi lista some-kouluttajistahan löytyy jo Sometun kouluttajalistalta http://sometu.wikispaces.com/Somekouluttajia.

    Kiitos myös Marialle hyvästä asiakasnäkemyksestä. Kirjoittamasi piti yhtä lailla paikkaansa, kuin Tomin avaus. Lisäksi voin sanoa, että olen itse ollut kuuntelemassa muutamia kollegoitani ja tiedän, että joukkoon mahtuu loistavia some-kouluttajia ja -konsultteja, joiden kokemus saattaa kulkea vain muutamassa vuodessa, mutta osaaminen ja asiantuntijuus ovat silti erittäin hyvällä ja syvällä tasolla.

    Itse olen kouluttanut sosiaalista mediaa pääasiallisesti järjestöille ja yhdistyksille vuodesta 2009 lähtien. Ensin kahden työnantajan palveluksessa koulutussuunnittelijana ja toukokuusta 2011 lähtien itsenäisenä yrittäjänä. Pohjat tähän hain medianomin ylemmästä amk-tutkinnosta 2008-2009. Viestintä-Pirittana (est.2010) teen nyt täyspäiväisesti töitä viestinnän, verkkoviestinnän&sosiaalisen median, tiedottamisen ja tapahtumamarkkinoinnin kouluttaja-konsulttina. Pääkohderyhmäni ovat järjestöt ja yhdistykset, mutta teen töitä myös julkishallinnon parissa. Some-major-osaamiseni on sosiaalinen media järjestöjen viestinnässä ja markkinoinnissa. Vuosi sitten minulta julkaistiin Kansalaisfoorumin minulta tilaama kirja “Kiinnostu ja kiinnosta – Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa”.

    Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten asia lähtee etenemään ja kuten sanottua, olen mielelläni mukana keskustelussa ja kehittelyssä.

    29.3.2012 16:18 | #7 @
    • Tom

      Hei Piritta, kiitoksia! Sometu on hyvin tuttu paikka vaikka oma nimeni listalta pitkään puuttuikin. Tuntui että tämä oli jäänyt aika pitkälle Some-väen omaksi jutuksi sen sijaan että asiakkaat löytäisivät osaajia listalta – voin toki olla tässä täysin väärässä.

      Some ja some-työkalut kehittyvät hurjaa vauhtia ja uusia tulee tasaisin väliajoin, mutta on kuitenkin monia jo pitkään toiminnassa olleita työkaluja kuten LinkedIn joka ei missään vaiheessa ole saanut ‘muotistatusta’, ja ehkä siksi on pysynyt B2B-piireissä hyvin pinnalla. Viime vuosina tosin kovaa vauhtia taas kehittyen. Kuten aiemmissa kommenteissa tuossa taas kiinnitin huomiota ja hyvin nostettiin pinnalle, niin Google+ on hyvä esimerkki uudesta työkalusta joka kerää massoja, ja jossa kovan luokanasiantuntijaksi on voinut päästä kovalla työllä lyhyessäkin ajassa. Hieno juttu! Olen itse listannut vuosien varrella reilusti yli 2500 erilaista sosiaalista verkostoa, ja omakinprofiili löytyy reilusti yli 200 verkostosta, mutta vain kourallinen on jäänyt aktiivisen käyttöön ja joista ‘oikeasti’ on ollut hyötyä. Varmasti työkalut kuten Pinetest voivat kehittyessään kerätä suuria massoja ja taas hieman muutaa ihmisten Somen käyttötottumuksia, ja siinä sivussa tähän työkaluun vihkiytyneistä osaajista kasvaa tämän työkalun kovia osaajia. Yksi pointtini blogauksessa oli se, että kun ihmisille kertyy kokemusta ja osaamista jostakin osa-alueesta, käyttötavasta tai työkalusta, ei lähdettäisi myymään itseään ihan mihin Some-keikkaan tahansa, vaan juuri siihen josta sitä substanssia löytyy, oli niitä vuosia vyön alla kaksi tai kaksitoista.

      Minäkin odotan mielenkiinnolla mihin nämä keskustelut johtavat 😉

      29.3.2012 20:58 | #8 @
  5. Tomi

    Hyvä aihe, josta kannattaa keskustella.
    Some-osaajuuttaa on kuitenkin hyvin vaikea mitata. Pelkät vuodet eivät kerro oikeastaan mitään. Varsinkin kun some on aika muuttuva ja laaja ilmiö.
    Mitä edes on some-osaaminen. Tähänkin voisi hakea selvyyttä. Näen että osaajia on monenlaisia. On some-osaajia, jotka tietävät somen käytön niksejä markinoinnissa ja brandayksessä yms. Eli vähän kuin mainostoimisto 2.0
    Sitten on osaajia, jotka ovat enemmän erikoistuneet opetusalalle vastaten kysymyksiin mitä hyötyä somesta on ja miten sitä käyttää. Sitten on varmaan vielä mediakriitikkoja, jotka tutkivat somea eri konteksteissa, sen merkitykisiä, tarpeellisuutta ja vaikutusta ihmisille ja yhteiskunnalle.
    Eli tosiaan itsekin näkisin että alaan olisi hyvä saada selvyyttä. Eri osaajat tarvitsevat erilaista koulutusta ja palvelevat eri aloja. Olisikin hyvä että some-konsullti, joka käy kertomassa yrityksille kuinka tuodaan oma yritys someen ei vältämättä soveltaisi taitoja opetuksessa. Jne.

    29.3.2012 16:37 | #9 @
    • Tom

      Hyvä Tomi! Hyviä pointteja, erittäin valideja. Lisää ajatuksia pöytään niin aletaan muokkaamaan järkevää kriteeristöä tai muuta mahdollisuutta todentaa kouluttajien ja konsulttien osaaminen!

      29.3.2012 17:33 | #10 @
    • Kari A. Hintikka

      Tom,

      mainio kirjoitus, on aina paikallaan nostaa eläin pöydälle 🙂 Tämä on niin laaja aihe, että tästä voisi kirjoittaa oppaan, yritän tiivistää pariin sivuun 🙂

      Ei tässä mitään ihmeellistä ole. Netin kehitys on syklistä, välillä se tihentyy aalloksi, kuten some. Suomeen rantautui tammi-helmikuussa 2010 sosiaalisen median markkinoinnin ammattilaisten aalto, innovaation adaptaatiokäyrän mukainen varhainen enemmistö. Aika harva näistä pörräsi esm Jaikussa. Syklejä tulee ja menee.

      Käytännössä sosiaalisen median markkinoinnin ammattilaisten kanssa puhutaan pääasiassa kuluttajarajapinnasta FB:ssa ja Twitterissä, ehkä blogeista. Tähänastisten tutkimusten mukaan somesta ei ole juurikaan hyötyä B2B:lle eikä useimmille pk-yrityksille. Aika harvalta huippuosaajalta löytyy tili esimerkiksi MindMeisterista, Vimeosta tai Wikispacesista saati että osaisi määritellä sosiaalisen median käsitteen ja ei siinä mitään.

      Kilpailu on aina hyvästä. Perustimme aikoinaan esm Sometun nimenomaan alan osaamisen jakamiseksi ja kehittämiseksi (ilmaiseksi 😀 ). Ei kaikkia asiakkaitakaan voi kouluttaa tilaamaan oikein 🙂 Maria esitteli tuossa paljon hyviä pointteja sen tärkeimmän eli tilaajan näkökulmasta. Pikemminkin kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Itselläni on keikat lähinnä lisääntyneet sosiaalisen median markkinoinnin ammattilaisten myötä, mutta vedän enemmänkin strategisia työpajoja sekä verkostojen fasilitointia ymps.

      Jos jotain positiivista haluaa löytää, niin ei tämä some-hullutus enää kauaa jatku. Ensi aallon ihmiset ovat jo markkinoinnin osalta esimerkiksi hypersosiaalisuuden kimpussa sekä somen vaikutuksissa organisaatiokulttuurin muutokseen.

      Itseäni – ja asiakkaitani – kiinnostaa jo somen jälkeinen aika, kuten hetinet, tavaroiden internet, nettimaine rahana ja datan kerrostaminen.

      Vanhassa internetissä perinteisesti muut määrittelivät guruksi. Nykyään se pitää tehdä ilmeisesti itse, kun muut eivät ehdi, koska ovat somessa. Huippuosaaja-titteleitä on metka katsoa 5v päästä LOL Joku ajoi 2v sitten Twitterin läpi skriptin ja löysi 10k+ kpl Some Ninjoja ja Rock Stareja =) Kyllä Suomessakin vähintään viiteensataan päästäisiin, ellei tuhanteen.

      Mutta mitä tulee yhteen threadin pointeista, niin vastaavaa tapahtuu (aina) uusien toimenkuvien ja ammattien ilmaantuessa. Kuten Tomi totesi, some on hyvin laaja-alainen konsepti ja koulutustakin ja näkökulmaakin voi tulla monelta suunnalta. Erilaiset sertit, yhdistykset yms. ovat yleinen ratkaisu, vaikkei tavoitteena olisikaan varsinainen edunvalvonta vrt. vaikka Journalistiliitto. Niiden pyörittäminen – ja markkinointi asiakkaille – on työlästä sekin.

      Itselläni on noin 30 hengen ystävä / kaveri / kollegaverkosto, jolle lykkään välittömästi pienemmän keikan jos en itse pääse tai tiedän jonkun joka osaa mahd tarvittavan erikoisalan paremmin, vrt. Anne (pedagogiikka), Tarmo (tekijänoikeudet), Timo (teollisuus) etc. Isompia tarjouksia varten rakennetaan ad hoc projektijoukkue pitkälti samoin mitä Tom tuossa kuvaili.

      29.3.2012 20:27 | #11 @
      • Tom

        Kiitos kommenteista, mielenkiintoisia ajatuksia joihin on helppo yhtyä, ja toisaalta muutamia joihin suhtaudun varauksella. Haluaisin nostaa niistä pari erikseen kommentoitavaksi.

        Mielestäni B2B-sektorin hyödyt ovat pitkälti konkretisoitavissa LinkedInin tehokkaalla käytöllä. Siellä on monta tapaa toimia ja monta toiminnallisuutta joista B2B-puolella voisivat hyötyä niin myynnin, markkinoinnin, viestinnän, rekrytoinnin, kuin monet muutkin ammattilaiset. Kyse on mielestäni enemmän siitä että harvalla on aikaa paneutua aiheeseen kunnolla, ja toisaalta minun kannaltani se on hyvä, ihmiset kun haluavat nykyään tilata asiat valmiiksi suodatettuina lyhyinä tietoiskuina.

        Toinen asia on pk-yritykset. Uskon että pk-yritykset itse asiassa voisivat halutessaan hyötyä paljonkin Somesta. Facebook-esimerkkinä haluaisin nostaa Vuorion Pasin eilisen kirjoituksen Facebook-markkinoinnin tuskasta http://www.slideshare.net/PasiVuorio/kuinka-menesty-facebookissa-yrityksen-raadollinen-totuus
        Totuus on tarua ihmeellisempää, hypeä, ylilyöntejä ja väärinkäsityksiä on paljon, mutta asiakkaiden ymmärtäminen voi avata aivan uusia ovia pienellä omalla vaivalla – ja pienin kustannuksin jos sattuu olemaan aikaa ja intoa kokeilla jotain uutta. Tämä ehkä enemmän tuonne B2C-sektorille menevänä ajatuksena.

        Sitten vielä tuo heittosi Some-hullutuksesta ja kuinka se menee pian ohi. Tästä olen hyvin eri mieltä. Uskon että hypetys ja ylilyönnit varmasti alkavat pikku hiljaa vähetä, mutta toisaalta Somen käy varmasti niin kuin monen muunkin uutuuden. Parhaat käytänteet, mediat, verkostot ja työkalut jäävät elämään, niiden toiminnallisuudet muuntuvat käytännöllisemmiksi, valtaosa Some-työkaluista ja verkostoista kuolee, ja näistä hyödyllisimmistä tulee osa sitä ns. normaalia työkalupakkia jolla ihmiset ja yritykset toimivat. Olipa kyse siis myynnistä, markkinoinnista, viestinnästä tai rekrytoinnoista, parhaat toiminnallisuudet omaksutaan, jotain epäkäytännöllisempää tippuu työkalupakista pois, ja elämä jatkuu – seuraavaan hypeen saakka. En siis usko että Some sinänsä poistuu mihinkään, vaan integroituu osaksi normia.

        29.3.2012 21:22 | #12 @
  6. Piritta Seppälä

    Jatkuuko ja kasvaako tämä keskustelu tämän blogin yhteydessä ja Facebookissa/Twitterissä/Plussassa eri kanavilla, vai olisiko sitä vedettävissä johonkin yhteen paikkaan tavalla tai toisella?

    Tomin yllä oleva kommentti oli hyvä, ja toi esille some-kouluttajien/konsulttien moninaisuutta sekä tehtäväkirjoa. Tämä kun on vielä niin uusi maailma, niin lähtökohtia tekemiseen on myös tosi paljon.

    Tässä heti yksi lisä osaajuuden määrittelyyn asiakkaaltani, joka osallistui myös tähän keskusteluun Facebookissa: “Kompetenssi toimijuussektorilta on kuitenkin ehdottoman tarvittava osaamisalue. On tärkeää, että kouluttaja tietää koulutettavana olevan kentän haasteet”.

    Omana lähtökohtana työssäni pidänkin sitä, että toimin nimen omaan sillä sektorilla, missä olen itsekin vahvimmillani: järjestöjen parissa.

    Tom, sinulle vielä kiitokset tekstistäsi: olen työstämässä huomenna taas uusia verkkosivujani ja pari vuotta yritystäni pyöritettyäni edessä on sekä toimintani selkeämpi kuvaus että asiakascesejen kirjoitus. Näitä olin pohtinut jo tähän mennessä, ja huomaan tekstisi avanneen taas uusia näkökulmia omiin teksteihini 🙂

    29.3.2012 18:38 | #13 @
    • Tom

      Hienoa että löysit tästä uusia kulmia, mahtavaa! Toivottavasti muutkin ovat saaneet paitsi ajateltavaa, myös uutta potkua tehdä asioita.

      29.3.2012 21:04 | #14 @
  7. Minna Valtari

    Kiitos Tom hyvästä keskustelunavauksesta mielenkiintoisesta aiheesta!

    Huomasin tekstisi Piritan Facebookin kautta ja lähdin innolla lukemaan – some-kouluttajien yhdistys on todella kannatettava suunnitelma!

    Itse en pysty kertomaan tehneeni näitä hommia ja koulutuksia jo 90-luvulta – kävin silloin vasta kouluja. Kuten Mariakin toi esille, toimijoita on erilaisia, ja kuten kaikki tiedämme, suoraa, pätevöittävää koulutusta ei ole. Itselläni on kaupallinen yliopistotason koulutustausta, paljon lisäopintoja viestinnän saralta, mutta viimein minut innosti somea kouluttamaan New Yorkin Yliopiston School of Continuing and Professional Studiesissa käyty PR-koulutus, jolla opin näkemään sosiaalisen median mahdollisuudet myös yritysten ja organisaatioiden silmin. Olen ollut aktiivinen LinkedInissä ja Facebookissa niiltä ajoilta asti, kun ne Suomeen tulivat – kuten myös sellaisissa palveluissa kuin IRC-Galleria, MySpace ja Last.fm, jotka ennen Facebookin läpimurtoa olivat somen kunkkuja. LiveJournal- ja Blogger blogeja on pidetty jo kauan sitten ja HTML:n perusteet on opittu ala-asteella 🙂

    Olen uskaltanut ryhtyä kutsumaan itseäni sosiaalisen median kouluttajaksi tuon kurssin käytyäni, kun tajusin, että sosiaalinen media ja sen strateginen suunnittelu ei ole pelkkää tykkäilyä. Puhun jatkuvasti siitä, miten käsittämätöntä on, että lähes jokaisen nuoren, innokaan some- (tai pahimmillaan Facebook-) käyttäjän kuvitellaan pystyvän hoitamaan yrityksen ulkoinen viestintä, oli tekninen alusta mikä tahansa. Toisin sanottuna: vaikka somea teknisesti osaa käyttää, ei ehkä tavoitteellisesta viestinnästä ymmärrä hölkäsen pöläystä.

    Olen tehnyt yhteistyötä erikokoisten suomalaisten yritysten kanssa sekä parin yhdistyksen ja järjestön kanssa. Varsin uusi yhteistyökumppanini on tanskalainen sosiaalisen median toimisto Mindjumpers, jonka kanssa yhteistyönä teen yhden kansanvälisen brändin sisältöjä Suomeksi.

    Omiksi osaamisalueikseni listaan sosiaalisessa mediassa toimimisen strategisen suunnittelun, nettinäkyvyyden kehittämisen ja sisältöpainotteisen innostamisen. Viime viikkoina olen kouluttanut ja neuvonut paljon Facebookin aikajana-uudistukseen valmistautumista. Samalla olen puhunut onnistuneesta Facebook-viestinnästä ja tavoista, joilla käyttäjiä saadaan innostumaan.

    Olen myös hyvin samaa mieltä siitä, että netissä mainostamiseen ja viestimiseen liittyvää koulutusta ja palvelua on varmasti vaikea ostaa, jos ei ole perehtynyt palveluihin tarpeeksi. On valitettavan useita toimijoita, joille some on pelkkä markkinointialusta. Itse koen sosiaalisessa mediassa tehtävän innostavan ja osallistavan viestinnän ja tarinankerronnan olevan peruspilari näkyvyyden kehittämisessä, eli itse toimin aina sisältö edellä.

    Vielä yksi kommentti Tomille: On juuri oikein ohjata asiakas osaavan kouluttajan luokse. Minulta ihan pari viikkoa sitten pyydettiin hakukoneoptimoinnin koulutusta ja ohjasin asiakkaan eteenpäin optimointia minua huomattavasti paremmin osaavalle tutulle kouluttajalle, koska en minäkään halua lähteä tekemään koulutusta, jos siitä coresta itsellä ei ole tarpeeksi osaamista. Siten kokisin vain vaarantavani maineeni osaavana kouluttajana! 🙂

    Minna

    29.3.2012 20:30 | #15 @
    • Tom

      Minna, kiitokset, olen vahvasti samaa mieltä mainitsemasi haasteesta “lähes jokaisen nuoren, innokaan some- (tai pahimmillaan Facebook-) käyttäjän kuvitellaan pystyvän hoitamaan yrityksen ulkoinen viestintä, oli tekninen alusta mikä tahansa”. Mielestäni tämä on juuri osa tätä ‘ongelmaa’ jota yritin kuvata. Hienoa että nostit tämän pinnalle.

      Kuten jo aiemmin olen kommenteissa todennut, kirjoitus oli tarkoituksella provosoiva ja kärjistävä, ja on hyvä että on uusia, innokkaita ja tuorein silmin asioita katsovia kouluttajia, mutta tahtoisin kovasti nähdä selkeyttä ja läpinäkyvyyttä siinä kenellä on kuinkakin paljon kokemusta Somen eri osa-alueista, työkaluista, ja toimintavoista. Ei ne vuodet itsessään pätevöitä, mutta toki senioriteetti on vahva näyttö jos voi kuvitella henkilön kouluttaneen johonkin aiheeseen jo vuosia, oletusarvoisesti osaamisen pitäisi silloin olla aika syvällistä jos on vähänkin seurannut aikaansa ja kehityksen kulkua. Toki kouluttajissa on eroja, toiset vetävät samoilla kalvoilla pitkään, toiset päivittävät jatkuvasti, ja jotkut rakentavat tietoisesti aina hyvin erilaiset ja yrittävät näyttää asiakkaalle että koulutus on räätälöity juuri heille – joka tietysti voi myös mennä väärään suuntaan jos kerääntynyttä osaamista ei sitten hyödynnäkään oikein. Itse olen tuota jatkuvan päivityksen kategoriaa, mutta usein pienellä räätälöinnillä. Minulle hankalinta on eräänlainen pois-oppiminen tai ‘unohtaminen’, milloin jostain uudesta työkalusta tulee relevantti ja toisen kohdalla pitää päättää että tämä jäi tähdenlennoksi tai lupauksen asteelle – milloin jätän tietyn esimerkin tai työkalun pois esityksestä.

      Toivottavasti yhdistys tai vastaava tosiaan saadaan aikaan, mielenkiinnolla odotan mihin se pystyisi pyrkiessään selkeyttämään tarjontaa, osaamisen määrittelyä, yms.

      29.3.2012 21:36 | #16 @
  8. Mikko Manninen

    Kiinnostava ja hyvää keskustelun herättämistä ja aktiivista ja hyvää kommentointia! Olen kuitenkin monista asioista eri mieltä. Täytyisi erottaa kaksi eri asiaa, asiakkaan ongelman ratkaiseminen ja asiantuntijan muodollinen pätevyys. Asiakkaan kiinnostus tekee gurun – sertifikaatti-papereita jakavat yliopistot ja amk:t. Sen sijaan että vähättelee aloittelijaa, täytyy itse tehdä asiat paremmin ja kiinnostavammin. Tällaisen ”taksiluvan” rakentaminen ei ole se keino. Järjestelmää ei saada objektiiviseksi, vaan suuri vaara on että siitä tulee vain kaveripiirin markkinointikeino ja sertifikaatistakin kotikutoinen. Lisäksi monet uudet ja tuntemattomat pikkugurut ja asiantuntijat ovat nimenomaan jonkun pienen osa-alueen experttejä, lastensuojelu, kuntaviestintä tms., turha heitä on syyttää “itsestään liikoja luulemisesta”, vaikka silloin tällöin koulutuskeikkaa heittäisivätkin. ”Pienet” gurut ja asiantuntijat tekevät tärkeää ruohonjuurityötä, joka parantaa yritysten ja ihmisten käsitystä sosiaalisesta mediasta. Moni ongelma ei vaadi maan suurinta tietäjää paikalle puhumaan vaikeita, vaan riittää että vie jonkun henkilön Facebookiin ja kertoo miten siellä toimitaan. Siitä ei meidän supergurujen tarvitse olla mustasukkaisia ja itsetunnon täytyy kestää se. ”Asiantuntija tietää enemmän kuin asiakas” (Lähde: Gurumarkkinointi-Kirja). Tarjonta synnyttää kysyntää ja yhdeksi duuniksi minulle onkin muodostunut kouluttaa ja sparrata näitä työpaikkojen ”pikkuguruja” ja saada heidän itsetuntonsa nousemaan niin, että he voivat auttaa myöhemmin omissa tiimeissään. Kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisee yritysmaailmassa, asiakkaat eivät ole tyhmiä:) Focus-alueet ja kokemus löytyvät varmasti kotisivuilta ja julkaisuista. Järjestö voisi, esim. vaalia kouluttajien ja alan etuja lainsäädännössä ja järjestää tapahtumia, mutta uutta kouluttajien hakemistoa ja heidän ”sisältökontrollia” ei mielestäni tarvita. Mukavaa viikonloppua kaikille guruille, isoille ja pienille!

    30.3.2012 00:53 | #17 @
    • Tom

      On hienoa että on syntynyt paljon keskustelua ja hyviä kommentteja sekä puolesta että vastaan alkuperäistä tekstiä. Aiheessa ja ajatuksissa oli paljon tarkoituksellista kärjistystä ja provosointia, ja se näyttää toimineen positiivisesti, ihmiset ovat heränneet ajattelemaan ja avaamaan suunsa. En ole kaikkien esitettyjen kommenttien kanssa samaa mieltä, ja hyvä niin.

      Tarkoitukseni ei ollut nimetä itseäni guruksi tai huippuosaajaksi, mutta totta kai toivoisin että potentiaaliset asiakkaat jollakin tavoin osaisivat löytää ne osaamiseni alueet joissa koen olevani kokenut, ja jos sitten osoittaudun hyväksi ja osaavaksi kouluttajaksi, ostaisivat minulta jatkossakin koulutuksia ja suosittelisivat muillekin. Tarkoitukseni ei myöskään ollut ehdottaa minkäänlaista hyvä veli -järjestelmää jolla suljetaan ovi kilpailijoilta, vaikka näinkin muutamat ovat ehtineet kommentoimaan. Ja mitä tulee aloittelijoiden vähättelyyn, jos kirjoituksesta tuli sellainen kuva, olen pahoillani, ilmaisin itseäni huonosti. Ehdotukseni eivät varmasti olleet niin valmiiksi pureskeltuja kuin olisivat voineet olla tai tulleet ulos sellaisina kuin ne olivat ajatuksen tasolla, mutta toivoisin että lukijat näkisivät ns. ison kuvan, eivätkä tarttuisi niinkään muotoseikkoihin, sanoihin, sanamuotoihin, isojen kirjainten käyttöön, ja muihin ei-niin-olennaisiin asioihin.

      Perusajatus kaikessa yksinkertaisuudessaan; rakennetaan porttaali jonne kerätään mahdollisimman paljon suomalaisia sosiaalisen median osaajia lyhyiden henkilöprofiilien kera kertomaan osaamisestaan selkeästi ja tiiviissä muodossa mitkä ovat esim. top5 parhaat osaamisalueet, kuinka pitkä kokemus näistä, muutama avoin asiakasreferenssi jolla voidaan vahvistaa osaaminen, ja mielellään vaikkapa pari muuta kouluttajaa jotka voivat suositella sinua. Avoin listaus, ei tarvitse kuin täyttää profiilinsa, ei isoja veljiä tai siskoja kertomassa kuka saa rekisteröityä kunhan ei spämmää sivuja. Ei muuta. Sitten levitetään sanaa että täältä löytyvät kaikki (no, ainakin aika monta) osaajat, pyritään saamaan potentiaaliset asiakkaat paikalle, ja annetaan asiakkaan valita avoimesti osaajista ne joita haluavat käyttää. Kuten Mikko sanoi, asiakkaat eivät ole tyhmiä, esitellään heille siis tasapuolisesti kaikki osaajat samanlaisilla profiileilla ja annetaan heidän tehdä valinta. Pointtina on avoimmuus ja rehellisyys, kaikkien osaaminen on oikeasti esillä ilman ‘guruilua’ tai muita hienoja nimityksiä, asiakkaat saavat osaamisprofiilien ja referenssien perusteella päättää ja tietävät tasan tarkkaan mitä tilaavat. Ei tule niitä pettymyksiä kun osaajan substanssi aiheesta onkin jotain muuta kuin kuviteltiin, ja toisaalta jos riittää tuo Mikon mainitsema Facebookkiin vieminen, niin ei osteta turhaan sitä kaveria joka pitää 7 tunnin setin algoritmeistä jotka pyörittävät blaablaablaata. Toivottavasti tämän tyyppisellä järjestelyllä vältetään mainitsemani pelko siitä että kun asiakas kerran ostaa huttua, asiaa ei edes harkita enää, tai ei ymmärretä että on ostettu väärää/vanhentunutta osaamista ja on saatu väärä kuva sosiaalisen median mahdollisuuksista. Ja toivottavasti en ole ainoa joka on huolestunut sosiaalisen median kouluttajien helppo-heikki meiningistä, selkeästi kaikki eivät ole huolissaan.

      Sometun osaajalistaus on ollut hieno alku, mutta mielestäni se ei ole ihan riittävä, toivoisin että osaamisen määrittelyyn voisi tuoda muitakin elementtejä kuin vain henkilön itsensä laatiman listauksen osaamisestaan. En ole vielä valmis luopumaan ajatuksesta laatia jonkinlaista hakemistoa osaajista. Sisältökontrolli taas ei ole minun heiniäni.

      30.3.2012 23:59 | #18 @
  9. Vesa Ilola

    Kyllä osaajilla (kouluttajilla) on substanssi hallussa, nyt tarvitaan hallitumpaa asiakashallintaa suhteessa tarjouksiin ja esilläoloon. Yksi potentiaali ratkaisu voisi olla asiantuntijoiden osuuskunta (Huom. monet suuret ja pitkäikäiset toimijat ovat osuuskuntia). Se ei poista sitä tosiasiaa että keulakuvia, verkottajia ja rautanyrkkejä tarvitaan. Samoin laatukriteerejä, hintaraameja ja kokonaiskuvan hahmottamista.

    Pohdinta pyörii nyt asiantuntijoiden sisäverkossa kun vaikuttavuus pitäisi tehdä asiakkaiden/tilaajien ostojen ja suositusten kanssa. Muuten tämä jää “sisäpoliittiseksi” ja toisiaan kampittavaksi keskusteluksi.

    30.3.2012 08:21 | #19 @
    • Tom

      Hienoa Vesa, ostan täysin ajatuksesi asiakashallinasta ja esilläolosta. Osuuskunta ei ehkä ole minun mielestäni se ratkaisu, tällöin saatetaan joutua muutamien mainitsemaan ‘hyvä veli’ ja ovien sulkemis -leikkiin, toivoisin avoimempaa ratkaisua. Ja ehdottomasti, kuten mainitset, vaikuttavuus pitäisi tehdä asiakkaiden ostojen ja suositusten kanssa, mielestäni siinä on avain tähän.

      31.3.2012 00:02 | #20 @
  10. Reidar Wasenius

    KIITOS tärkeiden aiheiden esille nostamisesta, Tomppa!

    Ensimmäistä kertaa sain ja tarjosin trinksuja netissä 1985 silloisen Printti-lehden BBS-järjestelmässä – en siis Facebookissa 2007.

    Sittemmin IRC (vuodesta 1987) jne ovat tarjonneet oivia työkaluja sekä antaneet aihetta ihmetykselle ja vilkkaille keskusteluille kun olen vetänyt (mikroilu/ATK/IT/some/yhvi/…) alan koulutuksia syksystä 1984 lähtien.

    Näitä “uuden media” aaltoja on tullut ja mennyt useita, joten ymmärrän huolenaiheet.

    Järjestäytyminen ja kriteerien luominen olisi arvokasta! Osallistun mielelläni asian kehittämiseen ja voin hyvinkin tarjota tilat työpajalle BRIIM Centerissä kun halutaan kokoontua. Pitkältihän tätä voi tietysti työstää tehokkaasti täällä verkossakin – missäpä muualla? :o)

    30.3.2012 09:09 | #21 @
    • Tom

      Kiitokset Reidar, arvostan mielipidettäsi! Yritetään löytää joku tapa järjestäytyä avoimesti, niin että kaikilla halukkailla on mahdollisuus osallistua ja tuoda osaamistaan tasavertaisesti esille!

      31.3.2012 00:04 | #22 @
  11. Anne Rongas

    Tärkeää kelailua. Hyvin kärjistetty saa ihmiset ilmaisemaan.

    Vertaisaikaan (Maria Atzuran Social Age -termin suomennoksen propsit satavat Vesa Ilolalle) tai osallisuuden aikaan (Sara Sintosen sanoin) on luotava uudenlaisia toimintamalleja.

    Tarkkojen taksilupa-korporaatio-sertifikaattien sijaan asiantuntijuus mitataan uudelleen joka päivä ja samalla myös oma asema luotettavien osaajien kentässä.

    Vertaisajasta tekeillä hitaasti mutta varmasti Kari A. Hintikan ja Tuija Aallon kanssa . Seuraavia asioita olemme kelailleet varsin pitkään someverkostoissa ja Kari A. Hintikka visioi jo 2009 tässä bloggauksessa kuvattuja jäsentäytymistarpeita (ei siis välttämättä järjestäytymistarpeita vaan jäsentäytymis-organisoitumistarpeita).

    Some on silleen hankala, että parhaimmillaan se toimii motivoituneen joukkoälyn, vertaisvoiman, verkostojen, yhteiskehittämisen ynnä muun rajoja avaan ja läpäisevän kautta.

    Asioita pitää tehdä lähes tulkoon päin vastoin kuin ennen tai vähintään kääntää kaikki 45° kulmaan. Mitä vähemmän brändään itseäni ja tuotteistan palveluitani, sitä paremmin erotun joukosta eli brändini kehittyy. Ehkä. Hallinta on hankala asia. Some on sumea ja osittain hallitsematon. Tärkeiksi kohoavat jatkuva valppaus ja kyky muuttaa omaa toimintamallia ja samalla pitkäkestoinen oman toimintamallin kehittämislinja.

    Itse odotan someasiantuntijalta aktiivista otetta alan luomisessa, oman elinkeinon tai bisneksen ohella panosta yhteishyvään, aktiivista kansalaisuutta, hyvän elämän tuottamista. Ei siis pelkästään kehittämistä tai asiantuntemusta vaan uuden tekemistä.

    Kun asiantuntijatyö on eetoksen ja etiikin osalta yhteiskuntavastuullisella tasolla, tekijä ei kursaile toimia avoimesti, koska se, mitä hän tänään tekee, on huomenna yhdellä tavalla historiaa ja päivittyy tänään.

    Teemu Arina kiteytti mielestäni oivallisesti tämän näkökulman puutarhan hoitamisen metaforalla. Hän havainnollista asiaa myös maya-intiaanien vuoristo-rannikko-vaihdantatalouden periaatteella: annan sinulle, sinä minulle. Jakaminen ei ole vain tyhmää omastaan luopumista vaan vastavuoroista, siis osallisuudenkulttuuria ja vertaisaikaa. On ero sillä, käymmekö ensisijaisesti kauppaa vai teemmekö parempaa maailmaa ja siinä ohella vastikkeelista vaihdantaa.

    Olen aikanaan itse aloittanut , koska en halunnut vastata kielteiseen koulutuskeikkapyyntöihin ilman jatkovinkkejä. En ole ollut moneen vuoteen tyytyväinen listaan. Olisi hyvä, että se olisi elävämpi, helposti päivitettävä, havainnollisempi, avaisi toimivaa kumppanuutta ja tarjousten vastaanottamista (myös opastusta tarjouspyyntöjen tekemiseen) sekä kuluttajapalautetta.

    Koen todella tärkeäksi tuntea oman alani tekijöitä ja heidän vahvuusalueitaan, jotta osaan suositella kysyjjlle oikeita henkilöitä, yhteisöjä ja yrityksiä. Parhaita kokemuksia somekoulutuksista olen saanut yhteistyöprojekteista.

    Yhdistykset ovat hyviä. Suomi on vahva sillä alalla. Mutta vapaa ja avoin verkosto voisi kyllin hyvä. Kerran saavutettu jäsenyys ei enää niittäin riitä.

    30.3.2012 17:24 | #23 @
    • Tom

      Kiitos Anne, kärjistys tosiaan näyttää toimivan! Yhteisöllisten toimintatapojen ja bisnesmaailman lainalaisuuksien yhteensovittaminen on äärimmäisen hankalaa kun samaan aika pitäisi antaa, parastaa, ja myydä, ja mielellään muita lainaamatta 😉

      Avoin verkosto voisi toimia tosiaan yhtä hyvin, tai hieman aiemmin kommentoinnissa vastauksessani mainittu osaajaporttaali tms. josta voisi osaajia etsiä, verrata ja chekata referenssejä.

      31.3.2012 00:10 | #24 @
  12. Janne Ruohisto

    Hei,

    Kiitos Tomille reippaasta keskustelun avauksesta. Asiallisia kommentteja myös muilta.

    Tottakai yrittäjänä harmittaa, jos asiakas ei ole osannut tunnistaa hyvää, ja on ostanut huonoa, jos kokee että olisi itse pystynyt tarjoamaan parempaa, tai olisi tiennyt jonkun muun, jota olisi voinnut asiakkaalle suositella.

    Onhan tässä kuitenkin katsottava myös peiliin. Meidän yrittäjien on myös osattava (tai opittava) myymään osaamistamme. Osaaminen ei kun riitä. Osaamista pitää osata myös tuotteistaa ja myydä. Siinä Mikon mainitsemalla Parantaisella on vissi pointti.

    Sellainen harmittaa myös, kun on asiantuntijoita, jotka käyttävät paljon aikaa asioiden tutkimiseen ja kehittelyyn, oman osaamisen kehittämiseen, bloggaamiseen ja ideoiden jakamiseen avoimesti, samalla kun joku, joka ei välttämättä ole yhtä syvällinen osaaja, mutta on orientoitunut myynnillisemmin, voi vain ottaa parhaat ideat ja myydä ja hyödyntää näitä ajatuksia ja ideoita, vaikka sellaisenaan.Ideoitahan ei voi kukaan omistaa ja ajatuksia voi jalostaa, mutta esim. tässä taidettiin mennä vähän liian pitkälle: http://www.flickr.com/photos/jpruohisto/6194397621/in/photostream/

    Alan palveluntoimittajien välistä keskinäistä nokkapokkaa tulisi välttää, eikä sellaiseen kannata osallistua. Siinä ei kukaan voita.Yhteistyötä sen sijaan kannatan.

    Jonkinlainen sertifiointi kuulostaisi äkkiseltään ihan fiksulta.

    Ehkä voisi työstää jonkilaisia apuvälineitä tai ohjeistusta, millä asiakas voisi arvioida alan palveluiden tai konsultin osaamisen tasoa? Tosin, jos yritys esimerkiksi halua löytää konsultin, joka osaa auttaa sosiaalisen median hyödyntämisessä rekrytoinnissa, niin aika paljon selviää pelkästään kurkistamalla konsultin Linkedin-profiiliin. Pahitteeksi ei olisi myös kurkistaa mitä löytyy blogista, vai löytyykö mitään.

    Tosin olen myös samaa mieltä siitä, että alalle pitää tulla myös uusia toimijoita. Jostain on jokaisen aina aloitettava. Osaaminen kartuu kyllä tekemellä, kun on intoa ja aitoa halua oppia.

    30.3.2012 21:02 | #25 @
    • Tom

      Harmituksesta ja tuskastahan tuo kirjoitus syntyi, ja osin ehkä jopa kadehdinnasta ja turhautuneisuudesta. Yritin silti olla rakentava ja tasoittaa kenttää luovasti, vaikka joitain kommentteja ja muita kanavia pitkin saatuja viestejä lukiessa tuleekin mieleen että pitikö tuo nyt sitten vuodattaa julki ja näinkin isosti, mutta viime kädessä uskon että pienellä hätistelyllä ja kärjistämisellä tämä keskustelu voi vielä johtaa johonkin konkreettisiin parannuksiinkin.

      Tuo itsensä myyminen ja esille tuonti on iso ongelma paitsi minulle, niin luultavasti monelle muullekin. Missä kulkee positiivisen hehkuttamisen ja haisevan itsekehuskelun raja, miten tuoda oma osaamisensa oikeassa kanavassa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla esiin. Pelkkä näkyvyys ei enää riitä, josko näkyvyyttäkin voi optimoida, mutta sanojen tiputtelun osaa kuka tahansa, millä todistaa substanssinsa kun referenssejä kuitenkin on monissa kanavissa vaikea tai mahdoton tuoda esille, ja kuten joissakin kommenteissa mainittua, kaikki eivät halua referenssejään julkisesti esitellä? Miten siis erottaa jyvät akanoista, tai ainakin kypsemmät jyvät niistä hiukan raaemmista asiakkaan näkökulmasta katsottuna.

      Olen Janne aivan samaa mieltä että lempityökaluni LinkedIn-profiili olisi hyvä paikka listata osaamistaan ja asiakkaiden chekata palvelua ostaessaan, mutta viittaan tässä tuon alkuperäisen kirjoituksen esimerkkiin. Asiakas jolle kommentoin että ovat suurella varmuudella ostamassa huttua, ei ollut osannut chekata kouluttajan profiilia mistään kanavasta, ja kuinka sattuikaan, tuolla ko. kouluttajalla joka juuri tähän aiheeseen liittyen oli valittu kouluttamaan, ei omannut LinkedIn-profiilia itse lainkaan – kuten mainitsin, hän oli tullut alalle hiljattain aivan toisesta toimesta ja ainakin LinkedIn oli jäänyt toistaiseksi huomiotta vaikka koulutuksen aihe liippaa todella liki. Pystyin chekkaamaan henkilön taustat ja sain vahvistuksen tälle puutteelle.

      Tarkoittamalleni järjestäytymisellä tai osaajalistauksella ei ollut tarkoitus tukkia kenenkään ovia, vaan lisätä avoimmuutta että asiakas pystyisi varmistamaan kouluttajan osaamisen tason ja substanssin.

      31.3.2012 00:27 | #26 @
  13. Miikka Salavuo

    Hyvää keskustelua ja suunnan hakemista. Tom oli rohkea, kun toi tämän aisan esiin. Sosiaalisen median asiantuntijuutta on todellakin niin monen laista – siihen ei pätevöitä välttämättä se, että on käyttänyt jotakin työkalua v:sta 19xx (kuten jälleen tässäkin keskustelussa tuodaan esiin), vaan hyvin usein kyky soveltaa jonkin toisen osa-alueen osaamista (mm. viestintä, markkinointi, oppiminen, organisaatiopsykologia, rekrytointi jne jne) yhteisöllistä toimintaa tukevien teknisten sovellusten ja uudenlaisen toimintakulttuurin & toimintatapojen maailmaan.

    Sosiaalisen median aktiivitoimijat ovat enemmän tai vähemmän taitavia henkilöbrändääjiä ja usein parhaiten pärjääkin se, joka on eniten näkyvillä ja osaa parhaiten luoda kuvan osaamisestaan. Tämä kuva ei aina ole realistinen, eikä asiakas aina kuitenkaan välttämättä tiedä tarkkaan, minkälaiset ratkaisut tai minkälainen koulutus olisi parasta. En todellakaan väitä, että asiakas on tyhmä, vaan että moni asia on niin uusi, että ei vielä voida millään tunnistaa todelisia tarpeita, jos mahdollisuuksien olemassaolosta ei vielä tiedetä. Tämän olen huomannut omissakin koulutuksissani. Mitään uutta tässä ei tietenkään ole ja moni kykenee rahastamaan kuten joskus 90-l pystyi rahastamaan html-koodauksella.

    Osaajien ja osaamisen tarvitsijoiden tarpeet eivät aina kohtaa, olen tästä ongelmasta kirjoittanut monesti, mm. http://miikkasalavuo.fi/2010/08/25/koteloituuko-asiantuntijuus-vai-loytaako-se-tarvitsijansa/
    Eli vaikka useimmat asiakkaat tietäisivät mitä tarvitsevat, ei se Jannenkin esiin tuoma osaaja välttämättä löydä tietään asiakkaalle, vaan keikan saa joku taitavampi brändääjä tai sitten jonkin ison talon kouluttaja / konsultti, jolla ei ole kys. alan asiantuntijuutta, mutta ison talon brändi.

    Samoin sosiaalisen median käsite on häilyvä ja määrittelemätön, mutta kyllä se selkenee jatkuvasti jokaiselle. Tarvitaan toisaalta maanläheisiä tyyppejä kertomaan asioista asiakkaan kielellä ja toisaalta propellipääasiantuntijoita, jotka kykenevät luomaan uutta ja ratkomaan monimutkaisiakin ongelmia..

    31.3.2012 14:34 | #27 @
  14. Satu Kalliomaa

    Kävin lukemassa tämän blogikirjoituksen sen juuri ilmestyttyä ja jäin pohdiskelemaan omia osaamisalueitani ja päivitinkin omille nettisivuille hieman lisätietoja taustoista. Nyt palasin tänne ja ilokseni löysin valtavan hyviä kommentteja ja pohdiskelevaa keskustelua.
    Ensin omista taustoista. Itselläni valtiotieteen maisterin ja sairaanhoitajan tutkinnot ja 10 vuoden työkokemus järjestömaailmasta (Muistiliitto, Punainen Risti). Kouluttajana toimimisesta löytyy kokemusta lähes samalta ajalta. Työkseni olen tehnyt verkkoviestintää ja somea vuodesta 2007 (aktiivisena käyttäjänä vuodesta 2000). Lisäkoulutuksena löytyy viestinnän ja verkkoviestinnän opintoviikkoja yliopistolta sekä some-tiedottaja -kurssi Otavan opistosta. Paraikaa menossa on samaisen opiston puoli vuotta kestävä Yhteisömanageri -kurssi. Vuodesta 2010 olen tehnyt keikkaa kouluttajana oman yrityksen KoKoSoMen kautta ja tämäkin lähti asiakkaista eli luentopyyntöjä tuli erilaisilta järjestöiltä jo edellisessä työpaikassani Muistiliitossa ja siksi päätin kokeilla kantaako se pidemmälle. Tämän vuoden suurin juttu on ollut verkkoteos Facebook -opppaan ( http://facebook-opas.akatemia.fi/ ) kirjoitustyö ja julkaiseminen yhdessä Pirittan ja Jari Juslenin kanssa.
    Mutta itse aiheeseen. Erilaisten kouluttajien ja mainostoimistojen pätevyys sosiaalisen median sisällöistä on mietityttänyt usein itseänikin. Olenpa joskus huvitseni selaillut mainostoimistoja läpi Twitterissä ja Facebookissa ja havainnut, että harvalla siellä on aktiivinen tili saatikka paljon seuraajia/tykkääjiä. Mikä siis pätevöittää toimimaan some-konsulttina tai -kouluttajana? Riittääkö omakohtainen kokemus ja osaaminen vai pitääkö olla mustaa valkoisella diplomit kädessä? Mikon kommentti isoista ja pienistä guruista oli sinänsä hyvä. Kaikkien ei tarvitse olla megaisoja guruja voidaksen opettaa toisille osaamistaan. Lähtökohtana itse pidän opetettavien osaamistasoa. EN lähtisi kouluttamaan joukkoa päteviä markkinointi- ja viestintäosaajia, joilla itselläänkin jo kokemusta somesta. Aina pitää olla jotain annettavaa, jos koulutuspyyntöön suostuu. Tomin ajatus erikoisalueista somen sisällä on kannatettava. Ei ole olemassa vain yhtä sosiaalista mediaa vaan koulutuksen sisältö riippuu aina kohderyhmästä ja heidän tavotteistaan. Itsellä on monta aihealuetta somen sisällä, joita en kouluttaisi. Mutta omia vahvuusalueita taas ovat järjestöjen ja yhdistysten näkyvyyden lisääminen ja tavat toimia sosiaalisessa mediassa. Erikoisalana vielä lisäksi sisältöosaaminen sosiaali- ja terveysalan aiheissa. Järjestötoiminta kaikkine hallitustyöskentelyineen ja vapaaehtoistöineen on niin oma maailmansa, että siitä pitää mielestäni olla kokemusta ennen kuin sille kohderyhmälle on muutakin annettavaa kuin yleisluento perussomesta.
    Summa summarum: kannatan yhdistyksen tai muun vastaavan perustamista meille some-osaajille 🙂

    5.4.2012 20:59 | #28 @
  1. […] Tom Laine kirjoitti vähän aikaa sitten osuvasti siitä, miten sosiaalisen median koulutuksissa  p… ei aina saavuta asiakasta. Tämäkin johtunee paljojti siitä, että asiantuntijuuden ja osaamisen ohella täytyy olla hyvä markkinoija, aktiivinen viestijä ja myyjä. Uhkana on, että hiljaiset asiantuntijat jäävät raapustelemaan viisauksia pöytälaatikkoihinsa (tai oikeammin pöytäblogeihin). […]

Leave a Reply

(Ctrl+Enter)

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>