Profile_bird
Consider this article of some value? Then please retweet and let others consider the usefulness, too!
  • Loading...
follow me on Twitter
Posts Tagged ‘yhteisöllisyys’

Pohdintaa joukkuepelaamisesta ja osallistavista työtavoista työpaikoilla

Tämä on pohdintaa ja kommentointia Kauppalehden blogissa olleelle kirjoitukselle ”Tulosjohtaminen vs. joukkuepelaaminen”

http://www.kauppalehti.fi/sponsoroidutblogit/markkinointi-instituutti/tulosjohtaminen-vs-joukkuepelaaminen

Blogissa Jalmari Eklund Markkinointi-Instituutista viittaa Harvard Business Review –blogiin New Research: How Employee Engagement Hits the Bottom Line ja kirjoittaa: ”Parhaiten tuottavuutta olivat lisänneet ne yritykset, joissa johtamisen työkalupakin tärkeimmät työvälineet mahdollistivat vuorovaikutteisen ja osallistavan tavan saada ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi, työn merkitykselliseksi ja aidosti vaikuttavaksi.”

Tässä on mielestäni suuremman totuuden siemen kuin mitä perinteisesti johtamisesta puhuttaessa halutaan mainita, tässäkin taas puhutaan johtajien panostamisesta yrityskulttuuriin. Toisin tähän kuitenkin pienen lisävivahteen, joka on – yllätys, yllätys – sosiaalinen media ja yhteisöllisyys.

En tarkoita tässä sosiaalista mediaa niinkään verkostoitumisen kannalta tai että johtaja jalkautuu Facebookkiin (koska LinkedIn-tilihän pomolla jo on), vaan perinteisen työnantajakuvan ja työntekijöiden osallistamisen kannalta. Suomestakin löytyy jo paljon hyviä teknisiä työkaluja yritysten sisäiseen kommunikointiin, ideointiin ja sisäiseen verkostoittamiseen, erilaisia yritysten sisäisiä Facebook-klooneja ja vastaavia viestintäkanavia. Ja kaikki työnantakuvan parissa työskennelleethän tietävät että työnantajakuvan paras lähettiläs on yrityksen työntekijä. Ei siis se virallinen viestintäkanava ja lehdistötiedotteet, vaan työntekijöiden kautta välittyvä kuva yrityksestä fiksuna, ymmärtäväisenä, lojaalina, inhimillisenä, kehittyvänä, ym. työnantajana.

Kun työntekijä kommunikoi omille yhteisöilleen ja sidosryhmilleen, välittyy kuva yrityksestä sellaisena kuin se oikeasti on, ei kiillotettuna näyteikkunana, vaan rehellisesti ja suoraan hevosen suusta kuultuna. Jos sisäinen viestintä on kunnossa, työntekijä kokee olevansa arvokas osa yritystä ja sen yhteisöä, silloin välittyy se myös ulos päin. Jos asiat eivät ole kunnossa, valuu viesti pieninä noroina alas Facebookin viestiseinää valituksena pitkistä päivistä huonolla palkalla, tylsästä työstä ja tyhmistä työkavereista, jne. Ja negatiivinen kierre on se joka lähtee helpommin liikkeelle.

Jos yritysjohtaja haluaa parantaa työyhteisön hyvinvointia, pysyvyyttä, tyytyväisyyttä ja kasvattaa aidosti yrityksen brändiä (vaikkapa vain työnantajakuvaa), se on varsin helposti tehty. Pitää vain astua nykyaikaan ja antaa ihmisille mahdollisuus osallistua, elämme nk. vertaisaikaa, jossa ihmisten pitää päästä vaikuttamaan ja kommunikoimaan toistensa kanssa vapaammin kuin koskaan ennen – myös työssään ja työstään.

Jos ensi vaiheessa työntekijöiltä tuleva palaute on negatiivista, sitä parempi. Sillä kun kuuntelet mikä on vialla, onnistut korjaamaan merkittäviä huolen aiheita tai virheitä, mikään ei saa työntekijöitäsi arvostamaan yritystä enemmän, kun Häntä, yhtä pientä työntekijää, kuunneltiin ja vieläpä reagoitiin. Parannukset työympäristössä ovat suorastaan hänen aikaansaannostaan. Ja se iloinen kello kuuluu kauas.

Yhteisöllisyys johon alussa viittasin taas suuntaa enemmän siihen, että yritys ei enää ole yksin, vaan sidosryhmät asiakkaista yhteistyökumppaneihin, alihankkijoista työntekijöihin, ovat kaikki mahdollisia ongelman ratkaisijoita, tuote- ja liiketoiminnankehitykseen osallistettavia ideamoottoreita, markkinatutkimuskoneisto ja yleinen itseohjautuva palautekanava. Sellainen palautekanava joka kertoo mikä on hyvin ja mikä huonosti, ja parhaimmillaan korjaa virheitä ja ongelmia, tuottaa uusia ideoita, kehittää niistä innovaatioita, ja vieläpä testaa niiden markkinapotentiaalin – siis parhaimmillaan. Ehkä.

Yhteisöjen (lue: sidosryhmien) osallistaminen konkreettisemmin osaksi yrityksen toimintaa mahdollistaa monia asioita, jo hyvinkin pienin insentiivein, mutta tulokset ovat vain niin hyviä kuin yhteisösi. Jos et osaa käsitellä sitä oikein, jos motiivit ovat väärät tai insentiivit eivät ole kohdallaan, yhteisöstä ei ole yritykselle apua. Mutta. Jos et kysy, et saa vastausta. Jos et kerro, kukaan ei ymmärrä. Ole avoin, kerro ja kysy, ja saatat saada paremman vastauksen kuin kuvittelitkaan.

Mielestäni siis yritysjohtajan ja kaiken kaikkiaan esimiesten olisi korkea aika ymmärtää osallistaa työntekijöitä, asiakkaita ja muita sidosryhmiä yhteisen hyvän – paremman tuotteen tai palvelun – vuoksi toimimiseen. Kun työntekijä ymmärtää oman työnsä merkityksen, pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä ja työympäristöönsä, on tuloksena sitoutuneempia ja motivoituneempia työntekijöitä, viihtyisämpi työympäristö, mahdollisesti jopa parempia tuotteita/palveluja, ja paljon parempi pohja työnantajakuvan rakentamiselle – se suorastaan rakentuu itsestään!

Ja osallistettaessa asiakkaita – jos sinulla on jo maksava asiakas, lisämyynti on aina helpompaa kuin myydä täysin uudelle asiakkaalle, eikös niin? Ja jos asiakas kertoo että jokin on vialla, puuttuu, tai ei löydy, tuon vian korjaaminen, uuden toiminnallisuuden lisääminen seuraavaan tuoteversioon, tai apu tuotteen tai palvelun käytössä takaa että asiakas ostaa sinulta mielellään jatkossakin, ja useimmiten nykyään myös kertoo siitä iloisena omille sidosryhmilleen.

Kannattaa kokeilla. Tämä on muuten yksi syy miksi perustimme Innozedin.

Tags : , , ,

Guest Post – Mitä oikeastaan on Sosiaalinen Media?

GUEST POST: Oskari Uotinen, InFlow

Sosiaalinen media on mielenkiintoinen käsite. Termin syntyyn vaikutti siirtyminen vuorovaikutteisempiin web-sovelluksiin ja toimintoihin. Kuitenkaan sosiaalinen media ei syntynyt tyhjästä samalla hetkellä, kun käsitteet sosiaalinen media tai vuorovaikutteisiin web-teknologioihin viittaava web 2.0 ”lanseerattiin” tai keksittiin. Molemmat käsitteet ovatkin verrattain tuoreita, vaikka sosiaaliseksi mediaksi luokiteltuja web-palveluita on käytännössä ollut jo iät ja ajat aina BBS-purkeista (Bulleting Board System) ja keskustelufoorumeistaIRCiin (Internet Relay Chat).

Sosiaalinen media on terminä mielestäni luotaantyöntävä ja epämääräinen. Myös tieteelliset määritykset käsitteelle ovat epämääräisiä ja painottavat jopa ristiriitaisesti sosiaaliselle medialle tyypillisiä ominaispiirteitä, kuten sosiaalisen median käsitettä tutkinut Erkkola toteaa. Lisäksi sosiaalinen media on hypeä mitä suuremmissa määrin.

Viisi vuotta sitten kukaan ei tiennyt, mitä sosiaalinen media on; nyt saamme lukea aiheesta joka päivä eri puolilta. Muutos on aina pelottava asia, ja varsinkin kun se tapahtuu näin nopeasti. Organisaatioita ajatellen voidaan hiukan kärjistäen sanoa niiden toimintaan vaikuttavien edellytysten muuttuneen hyvinkin nopeasti – eikä vain sosiaalisen median ansioista.

Tänä päivänä yrityksiltä vaaditaan avoimuutta, asiakaslähtöisyyttä, innovatiivisuutta, yhteistyötä… Ja onhan totta, että toimintaympäristökin on muuttunut. Globalisaatio ja tietotekniikka ovat varmasti kliseitä mainita tässä yhteydessä, mutta ne eivät ole voineet olla vaikuttamatta. Sosiaalinen media tuskin on edistänyt toimintaympäristön muutosta, pikemmin toimintaympäristön muutos toiminee ajurina sosiaalisen median yleistymiselle yritys- ja organisaatiomaailmassa. Ja totta kai, sosiaalisen median välineiden ja toimintatapojen yleistymisellä alkaa pikkuhiljaa olla vaikutuksia myös toimintaympäristöön.

Nyt kun käytiin sivuraiteilla pohtimassa talouden murrosta, lienee aika siirtyä takaisin aiheeseen. Vaikka sosiaalinen media aiheuttaa hämmennystä ja epämääräisyyttä, väitän, ettei sosiaalinen media ole kovin suuri muutos toimintatavoissa siitä, mitä ihmisten välinen kanssakäyminen on verkon ulkopuolella. Samat ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja dynamiikan lait pätevät myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Itse asiassa koko sosiaalisen median käsite voitaisiin mielestäni unohtaa, sillä termi on kulunut ja epämääräinen eikä enää edes verkossa ole tarvetta erottaa sosiaalisuutta muusta toiminnasta, vaan vuorovaikutus ja sosiaalisuus tulisi nähdä jo itsestäänselvyytenä.

Onko sosiaalinen media todellisuudessa epämääräistä ja hallitsematonta? Varsinkin sosiaalisen median avoimuus aiheuttaa pelkoja ja epäilyä. Kuitenkin minä näen avoimuuden siten, että tulevaisuudessa epäeettisesti, muutoin kyseenalaisesti tai ylipäätänsä ei-asiakaslähtöisesti toimivat yritykset eivät pärjää. Kuluttajien valta kasvaa osin sosiaalisen median vaikutuksesta niin suureksi, että yritysten on vastattava kuluttajien vaatimuksiin tai hävittävä. Avoimuus ei ole enää valinta, vaan edellytys. Ja joka tapauksessa verkossa ja sosiaalisen median välineissä käydään jo nyt keskusteluja yrityksistä ja niiden tuotteista. Eikö näissä keskusteluissa kannattaisi olla mukana?

Ihmiset ovat sosiaalisia perusluonteeltaan. Jos osaat palvella asiakkaitasi kasvokkain tarkoittaa, että osaat tehdä niin todennäköisesti myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Toki sosiaalisen median markkinointi on oma taitolajinsa eikä välineiden näennäinen ilmaisuus tarkoita sitä, että helppoja ratkaisuja olisi tarjolla – aikakin on rahaa. Näkyvyyttä pitää rakentaa ja luottamus ansaita – jälleen aivan samoin kuin markkinoinnissa muutoinkin. Kun seuraa aluksi, kuinka muut toimivat ja pitää terveen järjen mukana pelissä, pääsee jo pitkälle. Tärkein asia on muistaa, että sosiaalinen media on vuorovaikutusta, ei media perinteisessä mielessä.

Oskari Uotinen

viestintäkonsultti, yrittäjä

InFlow – Sosiaalista mediaa kansantajuisesti.

Tags : , , ,

Haudataanko Sosiaalinen Media suosiolla?

Uskotko sinä provokaation voimaan? Entä sarkasmiin?

Alf, oi Alf ja kumppanit lehtien palstoilla, miksi piti tappaa sosiaalinen media jo kehtoonsa? Mitä pahaa se oli tehnyt että suorititte julman surman?

Tunsin sosiaalisen median jo aivan pienestä, olin siihen hyvin kiintynyt, vaimoni mielestä ehkä jopa liikaakin. Vietin niin monet illat ja yöt sen kanssa, ja nyt ah niin äkkiä se on poissa… Ja niin yllättäin. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen kun tutustuin sosiaaliseen mediaan intiimimmin…

Olen pitkään ollut tekemisissä konseptien kanssa joita sosiaaliseksi mediaksi kutsuttaisiin jos nimi olisi silloin jo ollut keksitty. Vuosi oli 1999. Päivittäin olen somettanut alkuvuodesta 2004. Vasta kuitenkin aivan viime aikoina alkoi tuntua että se saavutti sellaisen aseman varteen otettavien bisnes mallien ja kriittisen massan suhteen, että siihen kannattaisi yritystenkin suhtautua vakavasti, ja sitten kävi näin… Voi tätä tuskaa! Mihin mediaan tästä nyt pitäisi valittaa jos ei voi enää olla sosiaalinen?! Itkisikö joku kanssani yhteisöllisesti?

Miksi edes pitäisi olla sosiaalinen?

Miksei sosiaalinen media voi olla myös pelkkää mediaa niille jotka niin haluavat? Miksi on väärin että yritykset luodessaan profiileja sosiaalisiin verkostoihin eivät voi pitää sitä pelkästään myynti-, mainonta-, markkinointi- tai viestintäkanavana? Ei kaikkien tarvitse heti olla sosiaalisia. Itse asiassa jos tarkemmin ajattelee, ei suurin osa sosiaaliseen mediaan ja verkostoihin rekisteröityneistä yksityisistä ihmisistäkään ole siellä sosiaalisia, vaan ehkä käyvät vain katsomassa onko ´siellä´ jotain kiinnostavaa heille ja lähtevät pian pois tai käyvät vain harvoin, tai ihmisiä jotka ovat vain hiljaisia kuuntelijoita eiväkä maailmoja syleileviä sisällöntuottajia ja jakajia. Miksei sosiaalisessa mediassa yrityskin saa olla ensin rauhassa tutustumassa, vaan heti pitää valloittaa maailma ja fanit ja pelastaa lapset vai peukut vai mitkä ne oli…

Miksei sosiaalinen media saa olla suosittua?

Miksi vihdoin kun Suuri Yleisö alkaa ymmärtää että sosiaalinen media on muutakin kuin Facebook (tai Linkedin ja Twitter), se pitää yht´äkkiä julistaa pahaksi ja muuttaa äkkiä nimitys omalle tekemiselle ettei vain sulaudu massoihin? Eikö sosiaalisen median osaajien ja aktiivikäyttäjien yleinen toive ole ollut että joku muukin alkaisi käyttää ja ymmärtää mitä verkostoissa ja keskusteluryhmissä tapahtuu, millaista mediaa ja sosiaalisuutta eri paikoissa on ja mitkä sen mahdollisuudet ovat? Jos hypetys ärsyttää (ärsyttää se välillä minuakin, eikä vähiten silloin kun sosiaalinen media julistetaan kuolleeksi), onko parempi nimetä oma tekeminen jollain uudella nimellä kuin yrittää jaksaa selittää mistä oikein on kysymys koko tässä suuressa ihanuudessa ja salamyhkäisessä epämääräisyydessä jota sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan? Tiedän tämän viimeisen lausahduksen varmasti nostattavan monen sosiaalisen median asiantuntijan kulmakarvoja ja ehkä kipukynnyskin ylittyy, mutta jonkun pitää sanoa tämä ääneen. Hypetyksessä tulee ylilyöntejä, mutta onko kaikki julkisuus sittenkin pahasta eikä hyvästä? Jone Nikulan kuolematonta lausahdusta siteeratakseni, “Puhukoon, kunhan pelkäävät!” Jos se vaatii hypetystä tai ylilyöntejä että yrityksetkin vihdoin löytävät sosiaalisen median ihanaisen auvon, so be it. Olen valmis kestämään hetkellisen kivun kunnes valitus muuttuu ylistyslauluun. Tai jotain. Edes jotain. Kupla? Ehkä. Mutta kuplistakin opitaan ja hypetys ei kestä ikuisesti niin kuin ei valituskaan. Pian koko juttu on unohtunut ja (nykyisen) sosiaalisen median toimintatavat ja työkalut ovat pian arkipäivää ja keksitään joku uusi juttu hypetettäväksi. Tämä on ihmiset vain normaalia kiertokulkua, ei sen ihmeempää. 15 minutes of fame. Sitten elämä jatkuu. Ilman että kukaan erikseen nimeää tätä ´uusien´toimintatapojen muutosta valtavirraksi.

Yhteisöllisyys ei ole bisnes-ystävällistä

Jos sosiaalisesta mediasta haluaa tehdä bisnestä tai olla siellä mukana tekemässä sosiaalisen median avulla bisnestä tai peräti tuoda kivijalkayrityksensä näkyville sosiaaliseen mediaan ja laajentaa toimintakulttuuriaan tällä tavoin, on toimintatapa hyvin usein jotain muuta kuin sosiaalista. Niin kovin monet sosiaaliseen mediaan liitettävät toimintatavat ovat hyvin perinteisiä markkinoinnin, myynnin ja viestinnän toimintatapoja vain toteutettuina hieman enemmän kieliposkessa (vrt. Old Spice), uudella tavalla, uusilla työkaluilla, tai vain uudessa kanavassa. Ei kovinkaan monessa sosiaalisen median kampanjassa ole kyse sosiaalisuudesta, vaan yrityksestä saada ihmiset jakamaan yrityksen tuottamaa informaatiota yrityksen puolesta. Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta sosiaalinen media ja yhteisöllisyys eivät ole synonyymejä vaikka kuinka yritettäisiin. Yhteisöllisyydessä ja yhteisöllisessä tuottamisessa tai jakamisessa on aspekteja joihin kovinkaan moni yritys ei taivu, ja toisaalta sosiaalisen median ansaintalogiikat tai toimintatavat sosiaalisissa verkostoissa eivät kovinkaan usein ole yhteisöllisiä. Mikä siis avuksi nimeämisongelmaan? Mitä jos unohdetaan nimeäminen kokonaan ja puhutaan vain Internetistä tai verkkokäyttäytymisestä tai verkkotyökaluista tai verkkomarkkinoinnista tai uudesta mediasta tai uudesta kanavasta tai vain uusista toimintatavoista? Jookos?!

Kiitos Alf!

Kiitos että nostit sosiaalisen median otsikoihin. Itse asiassa taisit sanoa että sosiaalinen media ei ole kuollut, mutta että termi on kuollut tai jotakin sellaista, mutta aivan sama. Pääasia että nyt kun lehdet kokevat sosiaalisen median olevan passé, siitä uskalletaan puhua muutenkin kuin perinteisen median uhkana.

The State of the Union

On aika puhua sosiaalisen median tilasta ja mihin se on menossa. Hyvä on, haudatkaa termi. Se ei enää vastaa sisällöltään nimeään. Kuitenkin, millä muulla nimellä Suuri Yleisö tuntee sosiaaliset verkostot ja ns. yhteisöllisen tuottamisen ja jakamisen konseptit? Yhteisöllinen tuottaminen jo nimenä yököttää. Kuulostaa aivan joltakin joka haudattiin Neuvostoliiton kanssa. Hyi olkoon, keksikää äkkiä joku parempi nimi. Kolhoosit, sovhoosit ja yhteisöllisyys. Barrikaadeille veljet ja siskot! Nouskaa sorron yöstä sosiaaliseen mediaan, markkinatalouskin on jo siellä.

Teidän,

“CH€”

Ps. Sosiaalinen media ei siis tosiaankaan ole kuollut, ei hätää, viimeisten varmennettujen huhujen mukaan se asustelee Saimaan rannalla pienessä kesämökistä talviasuttavaksi tehdyssä punamulta-hökkelissä avopuolisonsa kanssa ja on täysin vetäytynyt julkisuudesta. Rauha hänen (julkiselle) muistolleen. Ovat muuten Elviksen kanssa samassa Bridge-yhteisössä. Sosiaalisen Median legenda elää!

Tags : , ,